Back مركبات ثنائي بنزو الديوكسين متعددة الكلور Arabic Polychlorierte Dibenzodioxine und Dibenzofurane German Polychlorinated dibenzodioxins English Poliklorizita dibenzofurano Esperanto Dibenzodioxinas policloradas Spanish Polychlorodibenzo-p-dioxine French Poliklór-dibenzodioxin Hungarian Fjölklórað díbensódíoxín Icelandic PCDD Italian ポリ塩化ジベンゾ-p-ジオキシン Japanese
(1,4)dioxine_200.svg)
Polyklooratut dibentso-p-dioksiinit (PCDD-aineet) eli lyhyemmin mutta epätarkasti dioksiinit ovat halogenoituja orgaanisia yhdisteitä, joissa kaksi kloorattua bentseenirengasta on liittynyt yhteen kahden happiatomin välityksellä. Ne tunnetaan ympäristömyrkkyinä, jotka aiheuttavat kehityshäiriöitä ja ovat karsinogeenisia.[1] Dioksiineja syntyy palamisen sivutuotteena esimerkiksi jätteiden poltossa, metalliteollisuudessa, kloorivalkaisussa ja kloorifenolien valmistuksessa. Dioksiinit ovat hitaasti hajoavia ja rasvaliukoisia, joten ne kerääntyvät kudoksiin, jolloin pienikin jatkuva altistus aiheuttaa pitoisuuksien vähittäisen nousun elimistössä. Ne ovat pelkästään ympäristömyrkkyjä – missään prosessissa niitä ei tarkoituksellisesti käytetä. Ihmisille merkittävin dioksiinilähde on ravinto. Erityisesti dioksiinia saadaan kalasta, lihasta ja maitotuotteista, sillä rasvaliukoisena dioksiini kerääntyy eläimiin.[1]
”Dioksiineihin” lasketaan usein polyklooratut dibentsofuraanit (PCDF-aineet), jotka eivät ole kemiallisesti dioksiineja, mutta niiden lähteet ja käyttäytyminen ympäristömyrkkyinä ovat pääosin samoja. PCDF-aineita on myös epäpuhtautena polyklooratuissa bifenyyleissä (PCB-yhdisteissä), joista osa on lisäksi vaikutuksiltaan dioksiinin kaltaisia (ks. dioksiinit).
- ↑ a b Dioksiinisynopsis (Arkistoitu – Internet Archive)